Pääsykokeisiin lukeminen on ollut aikamoista pakkopullaa tällä viikolla. Parhaillani olen jaksanut päivässä lukea vaivaiset pari tuntia, eikä niistäkään ole tainnut jäädä paljoakaan mieleen. Tänään on kuitenkin vaihteeksi mennyt ihan hyvin lukemisien suhteen. Asiaa auttaa osaltaa ehkä eiliset neljän tunnin tuplurit ja yhdeksän tunnin yöunet. Vielä yritän pari tuntia keskittyä aiheeseen. Taustalla soikoon sen aikaa hyväksi todettu lukumusiikki: Alela Diane

Tänään opiskellessani kirjastolla hairahduin mielenterveysaiheisesta kirjasta nettiin leivontasivustoille. Viva Ciabatasta sain ajatuksen karpalo-kaurakekseistä. Päädyin kuitenkin käyttämään toista ohjetta, sitäkin hieman soveltaen. Ekolosta ostin meheviä kuivattuja karpaloita ja kaurahiutaleina käytin Kumpusen tilan luomuhiutaleita. Tuloksena syntyi erittäin meheviä ja herkukkaita keksejä. Uunin "loppulämmössä" paistoin vielä sekasämpylöitä/leipiä, joihin vaivasin kaikkea mahdollista auringonkukansiemenistä ruisjauhoihin.

Kaura-karpalokeksit

170g voita
100g fariinisokeria
110g sokeria
1 muna
1tl vaniliinisokeria
105g vehnäjauhoja
1/2tl ruokasoodaa
1/2tl suolaa
ripaus kanelia
260g luomukaurahiutaleita
kuivattuja karpaloita

Ensin "vaahdotetaan" sokeri ja huoneenlämpöinen voi. Joukkoon sekoitetaan muna ja keskenään jo sekoitetut kuivat aineet (vaniliinisokeri, vehnäjauho, ruokasooda, suola ja kaneli). Lopuksi joukkoon lisätään vielä kaurahiutaleet ja karpalot. Pellille muotoillaan "sopivan" kokoisia kokkareita, litistetään ne ja laitetaan uuniin 175 asteeseen 10-15 minuutiksi.

Koska Pyhäjärvellä minulla ei juuri ole muuta elämää kuin työ, niin kirjoitan siitä sitten aikani ratoksi ja isoimpia höyryjä ulos päästääkseni. Kolmen viikon sijaisuus alkaa vihdoin olemaan pulkassa. On ollut niitä hyviä ja huonoja (esim. tänään) hetkiä. Silti tulee hieman haikea mieli, vaikka tulenhan tänne takasin jo viikolla 7. Samaisella viikolla on penkkarit. Sain abeilta sinne kutsun tänään. Haluavat minua kuulemma muistaa. Olin otettu :).

Olen myös saanut "opettajalempinimeni": Pikku Myy. Hikipedian kuvaus Pikku Myystä ehkä auttaa ymmärtämään, mistä ovat lempinimen keksineet.

Pikku Myy on Muumilaakson pieni nutturapäinen kääpiö ja raivohullu ADHD -vintiö. Pikku Myylle ei missään tapauksessa kannata vittuilla, sillä hän puree sinua, tai pahimmassa tapauksessa mäiskäsee paistinpannulla päähän niin, että sattuu ikävästi. Sen lisäksi hänellä on myös psykoottisia taipumuksia, kuten virittää kuoleman ansoja Muumilaakson posteljoonille. Pikku Myy oli myös Muumilaakson hallitsija ja hänen äitinsä onkin myös hallitsijana toiminut Mymmeli ja isosisko Mymmelin tytär. On pikkuinen Myy ja se pistää kuin kyy! Monien mielestä Pikku Myy onkin oikea maanvaiva.

Tänään olin bilsan open sijaisena. Harjoiteltiin lukiolaisten kanssa marsujen yms. jyrsijöiden ristetyttämistä. Olin fiiliksissä. Huomenna pidän maantiedon kaksoistunnin maapallon rakenteesta (en niin fiiliksissä) ja perjantaina saan taas tehdä lisää risteytystehtäviä :).

Vuokraemo kursaa jo naapurihuoneessa. Ehkä minäkin painun pehkuihin...

Oppitunti nro. 1

Abiturienttien valinnainen 7-kurssi. Aiheena erilaiset puhetilanteet.
opettaja "Miten kysytään mitä kuuluu ruotsiksi, Joni?"
Joni "noh, en mä tiiä."
opettaja "No kyllä sun pitäisi tietää, yritähän."
Joni *hiljaisuus*
opettaja "Mikä on 'miten' ruotsiksi?"
Joni "Hur...."
opettaja "entä 'mennä'-verbi preesensissä?"
Joni "går...."
opettaja "... det. Hyvä, osasithan sinä!"

Oppitunti nro.2

Kasiluokkalaisten kanssa kerrataan sivulauseen sanajärjestyssä ryhmissä pienen pelin avulla.

Jonna "Mulla ei ole yhtään kaveria mun ryhmässä."
Niko "Mä en tee tätä kun en osaa."
Santeri "Mua ei kiinnosta."
Juha "Mein tunnin pitäisi jo loppua!"
opettaja "Se loppuu vartin päästä."
Elisa "Onko pakko?"


Oppitunti nro.3

Abiturienttien valinnainen 10-kurssi. Tarkoituksena valmistautua oman artikkelin kirjoittamiseen. Opettaja alkaa kertoa artikkelin rakenteesta ja sisällöstä. Takana neljän pojan päät laskeutuvat käsien päälle pulpetille ja nousee vasta kun "aloitetaan" tehtävät. Tarkoituksena on valita artikkeli ja vastata sen pohjalta muutamiin kysymyksiin.

Vellu "Mitä sitten jos ei oikeasti osaa?"
opettaja "Teidän ei tarvitse ymmärtää koko artikkelia sanasta sanaan, vaan yrittää poimia sieltä se oleellinen ja keskittyä siihen minkä ymmärrätte."
Vellu " Eli siis och - inte - och -inte - inte - och."
Joni "Ei mein tarvi harjoitella, kun meillä on se oma artikkeli jo suomeks kirjoitettuna ja me sitten vaan käännetään se google translatorilla."

Opettaja lannistuu ja laahustaa pää painuksissa työpäivän jälkeen kotiin. Matkalla hän ostaa paketin suklaakeksejä. Kotona vaihtaa päälleen pyjaman, kömpii keksiensä kanssa petiin ja laittaa Amélien koneelle pyörimään.

Pyhäsalmi TODAY:

1. Aamupuuro ja kahvihetki vuokraemännän kanssa

2. Lukiolaisten ruotsia (boring), seiskaluokkalaisten ruotsia (ihan ok) ja kasiluokkalaisten uskontoa: No uskooko ne protestantit sitten Martti Lutheriin kun eiks niitä ole tosi paljon Jenkeissä, tai siis onko luterilaiset niinku sama asia ku protestantit? Kuka niitä aneita sitten käski keräämään? Onko ortodoksit sitten enemmän katolisia ku luterilaisia? JA JONI JA SAULI JÄÄ SITTEN TUNNIN JÄLKEEN LUOKKAAN! MINÄ OLEN SANONUT MONTA KERTAA, ETTEI TÄÄLLÄ LUOKASSA HEITELLÄ MITÄÄN TAVAROITA!!!! Onko mun pakko jäädä tunnin jälkeen kun en mä tavallaan heittänyt sitä kynää kun se putosi? (not boring)

3. Pyhäsalmen kirjastoon tutustuminen ja kirjastokortin hankkiminen. (Muut kirjaston asiakkaat koulun oppilaita)

4. Halpahallista sukkia ja pikkuhousuja, kun en pakannut yhtään vaihtokappaletta mukaan lähtiessäni. (Muut halpahallin asiakkaat koulun oppilaita tai henkilökuntaa)

5. Uimaan 25metrin allasta eestaas pappojen kanssa. Viereisellä radalla mummot vesijuoksivat.

6. Maitorahkaa, yosa-kaurajugorttia, banaania, persikkaa ja mysliä

7. Luen, nukun, yritän lukea, nukun, luen, nukun, leikin nukkuvaa mutta oikeasti olen hereillä, luen.

8. Toinen annos maitorahkaa, yosa-kaurajogurttia, banaania, persikkaa ja mysliä.

9. Yhdeksan uutiset vuokraemännän seurassa.

10. Blogin päivitys ja nukkuvalmistelut.

I love my life in Pyhäsalmi

Kauan siinä meni, mutta viime viikolla ilmoittauduin vihdoinkin astanga joogan alkeiskurssilla. Kurssi oli kolmepäiväinen. Perjantaina pääasiassa vain hengitettiin ja lauantaina ja sunnuntaina taruttiin "tositoimiin" eli yhdistettiin hengitys liikesarjoihin. Olen nyt siis tiellä kohti kehon ja mielen hallintaa sekä sisäistä tietoisuutta.

Perjantain hengitysharjoitukset päättyivät repeilyyn: "Miten tyhmältä näytänkään kun katson omaa nenänpäätä silmät kierossa!". Ärsytti myös muiden "liian" raskas veturihengitys ja yritys "päteä".

Lauantain harjoituksessa alkoi pyörryttää kun hengitys unohtui, happi loppui, päätä särki eikä kroppa millään taipunut oikeisiin asentoihin. Kahden tunnin harjoituksen jälkeen olin kuitenkin jo innoissani lajista. Kolmen kilometrin pyörämatka kotiin tuntui tosin ylitsepääsemättömältä ponnistukselta uuvuttavan venyttelysession jälkeen.

Sunnuntaiaamulla reidet olivat jumissa, vatsalihakset olivat jumissa eikä harjoitusten aikana ollut toivoakaan ensimmäisen aurinkotervehdyksen aikana koskea jalat suorana sormilla lattiaan. Keskittyminen oli vaikeaa ja tuli liikaa seurattua muita ja mietittyä, että jos tuokin niin kyllä minäkin pystyn! Joka venytyksessä jalat tärisi, tasapaino heittelehti, hengitys oli vähän sinne päin, loppuliikkeissä niskat kramppasivat ja päätä särki. Oli kuuma ja hengitysrytmi ei täsmännyt ohjeiden kanssa. Kuitenkin harjoituksen jälkeen oli taas hyvin tyytyväinen ja hyvä, joskin uupunut ja nälkäinen olo.

Vielä ei siis ehkä voida puhua mielen ja kehon hallinnasta, saati sisäisestä tietoisuudesta, mitä se sitten ikinä merkitseekin. Mutta ehkä päättäväisyyden ja sinnikkään harjoittelun ansioista pääsen vielä kiinni joogan positiivisiin vaikutuksiin ja minusta tulee tasapainoisempi, vahvempi ja notkeampi ihminen.

Koska minun kolme kuuliaista lukijaa ovat alkaneet huomautella blogissani vallitsevasta hiljaisuudesta, päätin puuttua asiaan. Ei vain ole ollut kirjoitusfiilistä. Osaltaan se on johtunut kadoksissa olevasta valokuvausinnosta... Ja haluaisin myös photoshopin vihdoin koneelleni. Sitten pysyisi tekemään tylsemmistäkin kuvista edes hieman mielenkiintoisempia.

Tässä esimerkiksi ainoa joulun alla ottamani "onnistunut" kuva. Siinä on meidän ensimmäinen joulukuusi. Urhoollisesti metsästä haettu, rakkaudella koristeltu ja haiken mielin loppiaisena talon taakse heitetty. Joulu meni hyvin. Aina se ei ole mennyt. Mutta tämä joulu oli erityinen ja erityisen mukava. Oli piparkakkutalo, kynttilöitä, joulukuusi ja -koristeita, ruokaa, suklaatan, lemppoisaa hengailua, lunta ja pakkasta sekä ihanaa yhdessäoloa.

Joulu on kuitenkin jo ohi ja uusi vuosi on alkanut ihan mukavasti. Pääsykokeisiin olen alkanut jo lukea. Toistaiseksi hyvällä motivaatiolla. Tilastomatematiikan jatkokurssi on alkanut ja aiheuttaa ahdistusta. Ensi viikolla on jo taas töitä ja Anttikin pääsee nauttimaan pitkästä aikaa omasta kotirauhastaan :).