Päivät ovat menneet nopeasti Kemijärvellä. Puuhaa on riittänyt. Pääasiassa olen yrittänyt keskittyä koulujuttuihin, mutta olen myös vastannut siskosten muonituksesta, testaillut Singeriä ja käynyt "porojahdissa".Jo ylihuomenna siirryn lomailemaan hieman etelämpään. Odotan kyllä kovasti mummuloissa kahvittelua ja toivottavasti pääsen livahtamaan jossain välissä S mummun vintille etsimään aarteita.

Singer 533

Se toimii. Minun ihana kirppislöytö - Singer 533. Hieman sen "ohjelmisto" on yksinkertainen ja varustus puutteellinen (on vähän niinkuin uusi omistajansakin) mutta minä pidän siitä kovasti :).

Pyhä

Lieneekö piheyttä vai hyötyliikunnan kaipuuta kun kävelin kotoa 2.7 kilometriä yliopistolle 70 litran rinkka selässä? Mukavuuden halua se ei ainakaan ollut, sen verran oli hiki ja tuskan kun perille pääsin. Koulupäivän jälkeen edessä oli vielä 5 tunnin työvuoro (blääh) ja 14 tunnin junamatka (yäkh) pohjoiseen.



Eilen olimme siskon kanssa Pyhätunturilla laskettelemassa ja oli kyllä ihanaa olla rinteessä piiitkästä aikaa. Eihän nuo Pyhän maisemat ihan niin häkellyttäneet kuin Alpit mutta kyllä Suomen Lappikin vaan kaunis on. Meillä oli täydellinen laskettelusää ja siskokin pärjäsi mäessä erittäin hyvin ensikertalaiseksi.

Tänään oltaisi lähdetty uudestaan rinteeseen mutta meidän pettymykseksi taivaalta tuiskutti lunta vaakasuoraan ja päädyimme jäämään kotiin työstämään ansioluetteloita, portfoliotöitä, huomisen oppitunteja, kukkaistutuksia...

Pohjoisen loman tavoitteena on vielä nähdä poroja, käydä avannossa ja rutistaa kirjallisuuskurssin tehtävät ja opettajaportfolio valmiiksi (ihana olla lomalla).

Kevät

Ehkä se on tämä kevät kun tekee taas niin kovasti mieli kuunnella Feistiä.

Tänä vuonna on ollut oikein kaunis, mutta kovin pitkä ja kylmä talvi. Ensi viikolla eletään jo huhtikuuta ja Jyväskylässä näyttää vielä kovin talviselta. Aamut ovat jo tosin kovin valoisia, päivät ovat pitkiä ja aurinkokin lämmittää mukavasti. Pyöräily ei erityisemmin houkuttele. Onneksi toisesta pyörästä on avain hukassa ja toisesta ketjut irti.

Tänään valmistauduttiin Annen kanssa meidän ensimmäiseen kudontatuntiin Soppabaarin ihanalla pastalla ja Mummon pullapuodin herkkuantimilla. Mussutuksen jälkeen tartuimme puikkoihin, minä opettajan ja Anne oppilaan roolissa. Harjoittelimme silmukoiden luontia ja oikean ja nurjan kutomista. Ehkä oli pientä puikkojen puristamista aluksi ilmassa, mutta kyllä se siitä lähti luistamaan ja oikein kaunista jälkeä syntyi alusta asti :). Tänään meillä oli siis vain harjoitukset pääsiäisen jälkeen alkavaa varsinaista projektia eli säärystimiä varten.

Ehkä musta vielä tulee ruotsin, psykologian, filosofian ja käsityön opettaja... ja tietenkin psykologi. Ehkä mä alan pitämään taideterapiaa...

Fiilistelyä

Mulla on nyt viimeisetkin harkkatunnit Norssilla pidetty. Ei siis enää tuntisuunnitelmien vääntöä, ei koskaan enää tarvi yrittää miellyttää omilla suunnitelmilla muita opettajia, ei koskaan enää ohjaavaopettaja kyylää ja arvostele mun jokaista sanaa ja liikettä luokan edessä, eikä koskaan enää tarvitse kuunnelle kaikkitietävien ohjaajien kritiikkiä ja "rakentavaa" palautetta. Olen siis onnellinen.

On tavallaan hieman haikeakin olo. Norssi on kuitenkin ollut iso osa mun elämää tämän lukuvuoden ja erityisesti olen nauttinut psykan opettamisesta, vaikka sitä pidinkin vain kolme kaksoistuntia. Psykan tunnilla voi jotenkin olla enemmän oma sählä itsensä, jolla menee senat sakaisin. Suomen kielessä kun on paljon sallitumpaa tehdä virheitä kuin ruotsissa. Samalla jotenkin samaistun niihin opiskelijoihin paremmin. Muistan kun itse lukiossa olin tosi innoissani psykasta ja tein mun isoon vihkoon (muissa aineissa mulla oli vaan luentolehtiö) muistiinpanoja ylppäreitä varten. Psykka kun on valinnainen aine ja niillä tunneilla on aivan eri meininki kuin ruotsin tunneilla.

Mä olen omasta mielestä aika sekava selostaja, ajatus katkeilee kesken matkaa, sanat menee sekaisin ja välillä psykan tunneilla tuntui, etten itsekään enää tiennyt mistä puhuin :D. Mutta, rohkenin keräämään opiskelijoilta palautetta ja oli mukava huomata,etten mä ihan niin pahasti puhu läpiä päähäni kuin kuvittelin. Tässä (ylpeänä) esitän muutaman kommentin:

Olet reipas opettaja ja opetat asioita selkeästi. Hyväntuulisuutesi on plussaa!

Oli mukavat tunnit. Sinusta tuli vaikutelma, että tykkäät siitä mitä teet ja olit positiivinen. Jopa normaalisti niin tylsä psyka tuntui mielenkiintoiselta :). Ps. Sulla on ihania vaatteita!!! :D :)

Oikein oli hyviä tunteja: aiheet olivat kiinnostavia ja opetuksesta jäi yllättävän paljon asioita mieleen (yleensä mulla ei jää). Kerroit kivoja omakohtaisia esimerkkejä opetuksen lomassa (esim. krokotiili)- siitä plussaa! Onnea jatkolle :)

Yllätyin hieman, että psyka on monen mielestä tylsää (whaat???).

*******************************

Kävin myös selvittelemässä mun ruotsin arvosanatilannetta. Mulla on kevään päätteeksi kaikki ruotsin opinnot kasassa ja aion ottaa kandipaperit ulos. Olen kuitenkin ollut hieman murheissani tulevasta ruotsin arvosanasta. Menestykseni ei ole ollut mitään päätä huimaavaa mutta haluan kuitenkin saada hyvät tiedot todistukseeni. Meidän ihana amanuenssi laski mulle avuliaasti arvosanan ja mun suoritukset riittää nipin napin siihen kolmoseen. Pitää vielä saada prosemmasta se kolmonen ja kirjallisuudesta riittää ykkönenkin niin voin surutta tehdä maturiteetin ja sanoa sitten adjö ruotsille (ajatus tuntuu todella kiehtovalta)!!!!

Pitkä perjantai

Tulin juuri töistä. Olo on kuin tiejyrän alle jääneellä ja ikävä Anttia. Mulla oli pitkä päivä, aamukahdeksasta iltakymmeneen. Mutta siihen mahtui onneksi muutama hyväkin hetki:

1. Kävin kirpparilla, törsäsin 5e ja sain sinisen mokkahameen, 2xlaukkun ja mustat nahkasaappaat. (Eivät pääse tuossa kuvassa ihan oikeuksiinsa mutta ne on oikeesti ihan kivoja.) Ei paha.



2. Mulla oli karkkipäivä :P. Ostin vadelmakismetin ja ÄssäMix-pussin.

3. Mun psykan tunti meni hyvin, ohjaaja kehui ja oppilaatkin nauroi mun tyhmille jutuille ja yleiselle sähläykselle. Miksen mä voisi olla hieman rauhallisempi?

4. Töissä asiakas kiitteli hyvästä palvelusta ja päivän piristämisestä.

5. Lupauduin lankaostoksille työkaverin Annen kanssa ja lupasin myös opettaa, miten niistä langoista syntyy säärystimet. Anne lupasi vastapalveluksena tulla töihin mun vintage-kahvilaan.

Nyt piu-pau.

Antistuva Anni

Minusta on alkanut vahvasti tuntumaan siltä, että antistun päivä päivältä enemmän. Mä kun olen aina luullut olevani sellainen vahva persoona, joka sanoo miten asiat tehdään ja muiden pitäisi ennemminkin muuttua minun kaltaisiksi, mutta kuinkas kävikään.

Olen kuullut monesti, että puhun samalla tavalla kuin Antti, imitoin ihmisiä samalla äänellä kuin Antti, kiroilen yhtä paljon kuin Antti ja eilen sorruin jopa anttimaisesti huorittelemaan Timolle yhtä meidän opettajaa, kun meni pahasti (mutta aiheesta) hermot. Ja minähän en ole koskaan ennen huoritellut KETÄÄN! En pidä tästä.

Nyt mä olen sitten alkanut laittamaan samanlaista ruokaakin kuin Antti, tai ainakin yritän. Se on sinänsä kuitenkin ihan hyvä juttu... Tänään tein currykanaa, Antin ohjeella. Eihän siitä ihan yhtä hyvää tullut kuin itse keittiömestarin tekemästä, mutta oli se parempaa kuin ruskea soijakastike ja peruna :).



Kohta meillä on Antin kanssa samanlaiset tuulipuvut (joita me ei koskaan kyllä käytetä, sillä ne ei sovi meidän ei-urheilulliseen imagoon), mä kasvatan parran ja sitten me voidaan iltaisin katsoa outoja elokuvia, kiroilla ja syödä karkkia ja sipsejä meidän tulevassa yhteisessä kodissa :D.

Tästä mieleeni tulikin tämän viikon kaksi päätöstä/elämäntapojen parannusta:

1. Otin (Antin kanssa) käyttöön karkkipäivän, joka on joka perjantai.
2. Lopetan, tai ainakin radikaalisti vähennän kiroilua.

Syntymäpäivälahja

Nyt kun Suomen kevät on kauneimmillaan, päivät ovat pidentyneet, pakkasta varmaan 10 astetta, tulee 8m/s ja sataa lunta vaakasuoraan, on hyvä hetki palata ajassa taaksepäin: mun 8 päivän mittaiseen Espanjan lomaan. Tällä kertaa keskityn kuitenkin Antin syntymäpäivälahjaan, jota jo viime kerralla innoissani hehkutin.

Oikeastaa koko tarina alkaa viime syksyisestä kohtaamisesta yliopiston kahvilassa. Antti istui siellä valmiina kaverinsa kanssa ja kun saavuin paikalle, minut istutettiin penkkiin ja käskettiin pistää silmät kiinni. Epäluuloisena suljin silmäni ja havahduin siihen kun Antti yritti tunkea nutturani läpi päähäni, jotain metallista härpätintä. Avasin silmäni ja sain kuulla, että kyseessä oli päänhierontalaite, joka tekee kutaa päänahalle kun sillä hieroo. En ihan päässyt asian ytimeen, mutta Antin silmät kiiluivat innosta "Mä haluan tällaisen!!".



Asia jäi silloin sikseen ja päänhierontalaite jäi unohduksiin, kunnes sitten keskiviikkona kampaajalle mennessä piipahdin Pikkukammarissa (tai mikä se suloinen, tilpehöörää täynnä oleva kauppa siinä yliopistonkadulla sitten onkaan). Tarkoitus ei ollut ostaa mitään, mutta kun silmiini osui samanlaisen päänhierontalaite, kuin Antin kaverilla oli, tiesin heti, että tuossa on täydellinen lahja Antille! Kaupan täti paketoi härpättimen ihanaa ruskeaan paperiin, jossa oli valkoisia sydämiä ja kietaisi vielä paketin ympärille keltaisen narun. Mun mielestä se oli lähes tai oikeastaan ihan täydellinen syntymäpäivälahja <3.

Torstai-ilta meni kipeänä pakkaillessa, perjantai matkustaessa ja kun illalla vihdoin saavuin Madridiin olin hieman innoissani jälleennäkemisestä :). Melko pian Antin kämpille päästyämme, Antti sanoo: "laita silmät kiinni". O-ou... mitäköhän se Antti on nyt keksinyt, mietin mielessäni. Havahdun siihen, kun taas kerran ohuet metalliset päänhierontalaitteen tikut tunkeutuvat mun hiusten läpi pitkin päänahkaa. Avaan silmät epäuskoisena, järkyttyneenä ja käyn kiivasta keskustelua mielessäni: MITEN ANTTI ON OSTANUT IHAN SAMANLAISEN PÄÄHIERONTALAITTEEN ITELLEEN KUN MUN PITI ANTAA SILLE SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAKSI???!! MITÄ MÄ NYT ANNAN SILLE SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAKSI???!! KAIKKI ON PILALLA!!! Samaan aikaan Antti käy mielessään keskustelua: o-ou, nyt mä mokasin, Anni ei tainnut pitää tästä yllätyksestä, tyhmä minä, mun pitää nyt pelastaa tilanne.

Ja niin Antti näyttää mulle, mitä muuta se oli mulle ostanut. En oikein pystynyt keskittymään, mihinkään muuhun kuin mun laukussa kauniissa paketissa lepäävään toiseen päänhierontalaitteeseen. MITÄ MUN PITÄISI TEHDÄ SILLE?? Mä päätin antaa sen Antille sitten saman tien, enhän mä olisi muuten päässyt sisälläni myllertävästä ahdistuksesta lainkaan eroon. Annoin paketin Antille, se avasi sen hieman ehkä hämmentyneenä. Lopputuloksena me sitten naurettiin tilanteelle jonkin verran ja minä jäin vielä pohtimaan, mitä voisin ostaa päänhierontalaitteen tilalle Antin syntymäpäiväksi...

Antin syntymäpäivä koitti, eikä mulla ollut korvaavaa lahjaa. Ylitin kuitenkin itseni ja heräsin ekaa kertaa meidän yhteisen historian aikana ennen Anttia. Koristelin sille kakun ja herätin sen heleellä Paljon Onnea- laululla. Myöhemmin samana päivänä istuin Antin sylissä ja rapsuttelin sen partaa:
- Antti, sulla on aika kuiva iho, onko sulla mitään kosteusvoidetta kasvoille?
- Öööö...on.
- Ai mitä sä käytät?
- Mun jalkarasvaa... Se kuitenkin pehmentää ihoa ja estää kovettumia etc....
- MITÄ? ET OLE TOSISSASI! No, millä sä peset sun kasvot?
- Öööö...sillä samalla fructis-shampoolla kuin mä pesen mun hiukset ja kropan...
- ANTTIIII!!

Antin kanssa elämänin on välillä hieman koomillista. Päätin lopulta sitten ostaa sille SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAKSI kasvojen puhdistusaineen sekä kosteusvoiteen (ne on tosin vielä ostamatta kun mun taloudellinen tilanne on hieman heikko, mutta kaikki aikanaan...).