Suunnilleen tasan kaksi vuotta sitten näytti Grazissa tältä. Elämän rytmi ja tavat ovat muuttuneet paljon vaihtoajoista. Nyt vietän jo toista päivää kotona. Eilen leikin suurtalon emäntää. Leivoin melkein Kiukaisten hiivaleipiä Perinnemakuja maakunnista- kirjan mukaan. Huomasin kuitenkin leipomisen edetessä, että enää ei eletä pula-aikoja eikä keittiöstämme löydy leivinuunia. Päädyin jalostamaan reseptiä sämpylä- ja spelttijauhoilla, auringonkukansiemenillä, kauraleseillä ja voilla. Leipien sijaan syntyi herkullisia sämpylöitä.

Tein myös naarisrieskoja samaisen kirjan ohjeilla. Aikalailla iso satsi niitä tuli väännettyä, vähempikin olisi riittänyt, vaikka herkullisia olivatkin.

Ja ruuaksi keittelin herkkulinssimuhennosta Pastanjauhantaa blogin reseptiä hieman muunnellen:

1,5 dl punaisia linssejä
2 kesäkurpitsaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
perunaa tai bataattia
5 dl vettä
kurkumaa
garam masalaa
timjamia
chiliä
pippuria
suolaa
öljyä

Ensin huuhtelin linssit, lohkoin kesäkurpitsan ja perunan sekä silppusin sipulit. Kuulotin aineksia hetken kattilan pohjalla tilkassa öljyä. Sitten joukkoon vesi ja mausteet. Muhennosta keittelin ehkä 30 minuuttia kunnes linssit olivat turvonneet ja peruna sekä kesäkurpitsa olivat kypsyiä.

Herkullinen resepti josta myös lihansyöjäksi vannoutunut Antti on mielissään!

Ja jotten ihan hurahtaisi tähän kotirouvan rooliin, tilasin vihdoin pääsykoekirjan kevään koetta varten. Pari päivää on toimitusaika ja sitten lukeminen alkakoon!

Tänään haravoin pienellä takapihallamme vaahteranlehtiä. Taivaalta tuhersi pieniä sadepisaroita. Seurasin hetken kahden oravan leikkiä. Toinen niistä oli muuttunut jo melko harmaaksi, toinen ei vielä ollut malttanut luopui kesäturkistaan. Ehkä se oli se sama ruosteenpunainen orava, jonka ikuistin myöhemmin meidän ikkunamme takaa.

Olipas mukava työpäivä. Kaikki meni melkolailla nappiin, eikä viimeinen 8-luokan kauhutuntikaan ollut niin paha mitä keskustelu rehtorin kanssa enteili:

"Sulla on sitten tiukka tunti tulossa. Kalle oli tappelussa viime tunnilla ja on aika tuohtunut. Ville poistettiin riehumisen takia äidinkielen tunnilta. Ja minun mielestä Pekkaa ei pitäisi kyllä laittaa sinne tunnille ollenkaan. Se menettää aina malttinsa ja alkaa riehumaan viimeisinä päivinä ennen lomaa, varsinkin kun tilanne luokassa on muutenkin mikä on. Niin ja tämä uusi koulunkäyntiavustaja ei tunne vielä hirveän hyvin tätä ryhmää..."

*******

On edelleen harmaata, tuuli huojuttaa puita ja humisee vanhan talon ikkunoissa ja ullakolla, vesi ropisee ikkunalaudoilla. Ulkona on kuitenkin kaunista. Kaduttaa etten ottanut kameraa mukaan. Asumukseni on idyllinen rintamamiestalo alkuperäisine 50-luvun kalusteineen. Pihassa on kaksi ränsistynyttä ulkorakennusta, omenapuita, kasvimaa ja punainen pihakeinu.
Montakohan vuotta menee vielä ennen kuin saan oman punaisen tuvan, perunamaan ja pienen kanalauman?

Yritän piristää itseäni syksyn aurinkoisilla päivillä. Bussin ikkunan takana kun vilahtelevat vain mustat männyn rungot, jotka pilkkovat taustan harmaata järvimaisemaa. Kello on vasta kuusi ja on jo niin pimeää. Masentavaa. Bussimatkan määränpääkin masentaa. Olisinpa voinut jäädä vain kotiin.

Mukavia asioita ovat kuitenkin siskon viikonloppuvierailu, kuivatut omenat ja tieto siitä, että pian pääse takaisin kotiin <3.

Viikko sitten, sunnuntaiyönä ensilumi peitti kauniit syksyn värit. Maanantaiaamu oli kirpeä ja valkoinen. Kävin Laajavuoressa ottamassa kuvia. Kastelin kenkäni litimäriksi. Pidän talvesta ja lumesta mutta olen kuitenkin onnellinen, ettei lumi tullut vielä jäädäkseen. Kylmyys ja pimeät tosin ovat.

Kolea viikko meni nopeasti. En tiedä mihin se katosi. En osaa kertoa siitä muuta kuin, että seinä- ja lattialistat ovat vaihtamassa väriä. Niistä tulee valkoiset, niin kuin kaikilla muillakin.

Heinämäen tilan Jalmari-kukko pitää yllä järjestystä ankkojen keskuudessa.

Maaseutumatkailua Petäjävedellä. Kumpusen tilalla hahmottui luomuviljelijän kova arki, Heinämäellä taas ihmistä ja luontoa kunnioittavat elämänarvot ja -tavat.

Pikkuhiljaa kasvaa myös oma kiinnostukseni luonnonmukaisesti viljeltyä lähiruokaa kohtaan. Jonkin aika sitten tuli liityttyä Ekolon luomupiiriin ja täydennystä Ekolon tarjontaan voisi etsiä JYY:n luomuringistä.

"Minkäslaista etsit?"
"Jotain sellaista sinapinkeltaista, ruosteen punaista, oranssia, metsänvihreää tai muuta sellaista luonnon sävyä."

Syksyn värit. Niitä tahtoisin neuloa pipoihin ja lapasiin, kutoa mattoihin ja maalata seiniin. Mummolassa syntyy aina paljon ideoita. Löytyy inspiraatio. Siellä herää into tehdä käsitöitä ja hoitaa kotia. Valitettavasti tuo into kuitenkin aina hiipuu pikkuhiljaa, varsinkin kotitöiden osalta.

Ännu sitter Tuvstarr kvar och ser undrande ner i vatten.

Lena liten vallpiga lämnar fram en guldnyckel till tre fattiga gummor.

Skutt kliver trygg och säker fram över mossen.

Löysin kirpputorilta kirjan John Bauers sagovärlden. Ihastuin kirjan satumaisen kauniiseen kuvitukseen. Bauer (1882-1913) oli ruotsalainen taidemaalari ja kuvittaja. Hän meni naimisiin 1906 ja käytti vaimoaan mallina useassa maalauksessaan. Bauer kärsi masennuksesta ja hänen avioliittonsa ajautui vaikeuksiin. Uuden uuden alun toivossa, Bauer osti perheelleen uuden talon Tukholmasta. Muuttomatkan Bauer päätti matkata laivalla. Laiva uupposi ja vei mukanaan Bauerin, hänen vaimonsa sekä heidän kolmivuotiaan pojan Bengtin.

Tein tänään kaksi riviä lottoa. Ainoa osuma 14 numerosta, jotka riveihini valitsin, oli lisänumero 11 ensimmäisessä rivissäni. Onkohan tilastollisesti edes mahdollista lotota näin huonosti? Minusta ei siis ainakaan vielä tällä viikolla tullut miljonääriä.

Viikonloppu Kokemäellä on ollut "lottopettymyksestä" huolimatta ilahduttava. Eilen tänne saapuessani minua odotti mummon lämmin syli, kuppi kuumaa teetä ja kotitekoiset sämpylät. Tänään olen syönyt kirpeän herkullisia omenoita, keittänyt omenahilloa, paistanut omenapiirasta, syönyt omenapiirasta ja ihaillut vesikielellä kuivatuskohtalon saaneita hehkuvan punaisia kaneliomenoita. Varsin omenaista.

Kävin myös seurakunnan kirpputorilla:
"Tässä mulla on 9 tällaista vanhaa lautasta. Hieman ovat elämää nähneitä ja kolhuja kokeneita. Mitäköhän näille mahtaisi tulla hintaa?"
"Noh, mitäs noista vanhoista arabian lautasista nyt vois pyytää... Jos ne olis 50 senttiä kappale...niin siitä tulisi 4,50. No tinkaatko jos myyn ne 4 eurolla?"
"En kyllä, sovitaan nyt vaikka 5 euroa"

Olisi hävettänyt maksaa niistä lautasista niin vähän. Ja kun kyseessä oli vielä lähetyskirpputori , päädyin lunastamaan aarteeni tasarahan puuttuessa 6 eurolla.

Hieman ahdistaa jo valmiiksi tuo huominen junamatka takaisin Jyväskylään... Kotiin olisi kannettavana 10 litraa omenoita, puolukoita vielä määrittelemätön määrä ja 9 lautasta (+perusmatkatavarat)... Jos olisin edes voittanut vähän siinä lotossa, niin kehtaisin ottaa määränpääasemalta taksin kotiin.