Antistuva Anni

Minusta on alkanut vahvasti tuntumaan siltä, että antistun päivä päivältä enemmän. Mä kun olen aina luullut olevani sellainen vahva persoona, joka sanoo miten asiat tehdään ja muiden pitäisi ennemminkin muuttua minun kaltaisiksi, mutta kuinkas kävikään.

Olen kuullut monesti, että puhun samalla tavalla kuin Antti, imitoin ihmisiä samalla äänellä kuin Antti, kiroilen yhtä paljon kuin Antti ja eilen sorruin jopa anttimaisesti huorittelemaan Timolle yhtä meidän opettajaa, kun meni pahasti (mutta aiheesta) hermot. Ja minähän en ole koskaan ennen huoritellut KETÄÄN! En pidä tästä.

Nyt mä olen sitten alkanut laittamaan samanlaista ruokaakin kuin Antti, tai ainakin yritän. Se on sinänsä kuitenkin ihan hyvä juttu... Tänään tein currykanaa, Antin ohjeella. Eihän siitä ihan yhtä hyvää tullut kuin itse keittiömestarin tekemästä, mutta oli se parempaa kuin ruskea soijakastike ja peruna :).



Kohta meillä on Antin kanssa samanlaiset tuulipuvut (joita me ei koskaan kyllä käytetä, sillä ne ei sovi meidän ei-urheilulliseen imagoon), mä kasvatan parran ja sitten me voidaan iltaisin katsoa outoja elokuvia, kiroilla ja syödä karkkia ja sipsejä meidän tulevassa yhteisessä kodissa :D.

Tästä mieleeni tulikin tämän viikon kaksi päätöstä/elämäntapojen parannusta:

1. Otin (Antin kanssa) käyttöön karkkipäivän, joka on joka perjantai.
2. Lopetan, tai ainakin radikaalisti vähennän kiroilua.