Sunnuntaina oli viimeinen käynti Rastrolla. Lauantaina käytiin syömässä etiopialaisessa ravintolassa ja käveltiin väsyneenä (lähinnä minä olin väsynyt) ympäriinsä Casa de campo-puistoaluetta. Perjantaina Antti kävelytti mua ympäri kaupunkia ja näytti kaupungin nähtävyyksiä. Torstaiyöllä oli flamencoesitys.

Paljon ollaan oltu liikenteessä viimeisinä päivinä. Eilen Antti päätti, että liika on liikaa ja sairastui. Tänään ollaan sitten oltu kotona koko päivä. Ihan hyvä. Mulla on ollut aikaa päivittää mun pahasti jäljessä olevaa matkapäiväkirjaa sekä lukea. Myöhemmin tänään mennään vielä Templo de debodille jättämään jäähyväiset Antin kavereille ja samalla hieman juhlimaan mun ruotsin opintojen päätöstä. Kandin arvosana tuli tänään ja sen myötä olen vihdoin maturiteettia vaille filosofian kandidaatti :).

Eilen istuttiin taas iltaa Lavapiésissa, Madridin hieman huonomaineisemmassa kaupunginosassa. Alueelta löytyy kuitenkin toinen toistaan siistimpiä hengailumestoja. Viime viikonloppuna käytiin pari kertaa Oeste Celestessä, josta laitoin kuvia viimeksi ja tällä kertaa Antin kämppis vei meidät saman omistajan toiseen "baariin". Paikka muistuttaa vahvasti Jyväskylän Vakkaria mutta on noin 10 kertaa siistimpi. Baaria pyöritettään laittomasti ja sisään pääsee vain jos tietää, mitä ovea koputtaa. Tunnelma paikassa on boheemin rento.

(Hämyisessä valaistuksessa on hirmu vaikea vangita paikassa vallitseva fiilis. Pitäisi olla parempi kamera, parempi kuvaaja tai edes jalusta yökuvausta varten...PhotoShopilla pystyy onneksi hieman paikkailemaan puutteita, mutta kuvankäsittelytaidoissakin on paljon parantamisen varaa... )

Eilen oli runoilta. Jengi esitti omia ja muiden runoja, lauloi ja soitti kitaraa. Itselle tarttui sitten kovin taiteellinen olo, tai oikeastaan halu ilmaista itseä. Nyt haluaisin osata kirjoittaa runoja, soittaa jotain soitinta, laulaa, tanssia, piirtää, valokuvata... Kaikista eniten haluaisin oppia kuitenkin jonglööraamaan kontaktipallolla, ja siihen voisi yhdistää esim. itämaisen tanssin...;).

Mielenkiintoista mutta myös herkullista ruokaa kissanhiekalle haisevassa senegalilaisessa ravintolassa. Teetä, keinumista ja löhöilyä tunnelmallisessa ravintolassa. Peeping Tom elokuvateatterissa.
Mukavan laahaava sunnuntai.

Muutaman kuvan halusin vielä Portosta laittaa. Tuntuu kuin olisimme olleet siellä vasta viikko sitten. Mutta kohtahan matkasta on jo kuukausi.

Nopeasti on mennyt aika Madridissa. Paluu Suomeen on edessä jo ensi viikolla. Vielä pitäisi ehtiä kiertää Madridin pakolliset museot, muutama mielenkiintoiselta kuulostava ruokapaikka, käydä viimeistä kertaa Rastrolla, (katsoa jalkapallon MM-kisoja) ja mukava olisi tehdä päivämatka Segoviaan. Katsotaan mitä tulee tehtyä ja mikä jää tekemättä.

Parhaat tulee pienissä paketeissa. Porto. Boheemi. Aavemainen. Pieni-iso kaupunki, jossa olisi viettänyt aikaa pidempää. Harva kaupunki jättää kolmessa päivässä näin vahvan tunteen siitä, että joskus on vielä päästävä takaisin. Pakko.

Kahvilakierros Malasañassa. Peli- ja sarjakuvakaupasta löytyi viisi värikästä noppaa. Jatzya heitettiin kahdessa oman näköisessä ja viihtyisässä kahvilassa. Nautintoaineena ensimmäisessä paikassa oli kukkaisa jasmiinitee ja toisessa sateiseen iltaan sopiva kanelitee.
Mukava ilta. Näitä persoonallisia pikkukuppiloita tulee Jyväskylässä ikävä.

Helmi-maaliskuussa kun kävin Madridissa palelin suurimman osan ajasta. Satoi vettä ja tuuli. Kylmyys tuntui pureutuvan läpi vaatteiden ja lihan, luihin asti. Aina oli kylmä. Niin ulkona kuin sisälläkin ollessa. En olisi uskonut, että tulisin sitä vielä kaipaamaan.

Kesä Madridissa on kuitenkin tukahduttavan kuuma. Siinä vaiheessa kun makaa sängyllä, tuuletin puhaltaa ilmaa metrin etäisyydeltä vasten kehoa ja kun on jo riisunut kaikki vaatteet päältä ja on silti vaan tuskallisen kuuma, toivoisi että olisi taas talvi. Miten ihana olisi kietoa viltti ympärille, juoda kuumaa teetä ja käpertyä sohvan nurkkaan.

Eilen ilma kuitenkin viileni vihdoin. Alkoi satamaan vettä. Tänään "kylmyys" ja sade on jatkunut. En valita. Teen sen mistä olen haaveillut. Kiedon viltin ympärilleni, keitän vihreää teetä ja käperryn sohvalle lukemaan. Virginia Woolfin To the lighthouse on kauniiden, pitkien ja vaikeaselkoisten lauseidensa ansiosta omiaan nukuttumaan pari tuntia sitten heränneen lukijansa uudestaan ihanaan viileyteen.

Rastro on mun joka sunnuntain kohokohta. Suuret markkinat la latina-alueen tuntumassa. Kauppiaat myyvät kojuissa ja kaupoissa uutta ja vanhaa. Tarjontaa on vaatteista ja koruista ihan työkaluihin ja huonekaluihin asti. Rastron pääkatu Calle Ribera de Curtidoresen kojujen parasta antia on haaremihousut ja korut. Jostain syystä en kuitenkaan ole onnistunut tekemään montaakaan ostopäästöstä korujen suhteen ja haaremihousutkin ovat vielä "harkinnassa".

Ihmispaljouden ja kuumuuden myötä Rastron pääkatu ja suurimmat aukiot alkavat käydä ahdistaviksi. Paljon mukavampi on kierellä ja tutkia sivukatujen käsittämättömiä vanhaa tavaraa myyviä antiikki-vintage-tilpehöörä-roina-rätti-krääsä-kauppoja. Vintagevaatekauppoja ei oikeastaan voi sanoa edes myyvän vintagea, sillä osa vaatteista on 1800-luvun Jane Eyre-tyyppistä museovaatetta, mitä en ole nähnyt ennen kuin museoissa. Hintoja en ole pahemmin uskaltanut kysyä...

Tähän mennessä olen ostanut joitain puusta ja siemenistä tehtyjä koruja, cola cao-peltirasian, lompakon sekä 2 eurolla kovia kärsineen kynttilänjalan, ihan vaan sen takia, että myyjäpapparainen oli niin sympaattinen. Jos olisi rahaa enemmän ja keinoja tuoda tavara Suomeen, keksisin helposti siistejä huonekaluja, koriste-esineitä, lehtiä yms. ostettavaa. Ensi sunnuntaina haluaisin ostaa ehkä lisää koruja ja ehkä jonkun pienen sympaattisen koriste-esineen, joka puhuttelee mua.

Melkoinen prosessi tämä ensimmäisen blogitekstin kirjoittaminen ilman omaa konetta. Olen opetellut uudelleen käyttämään PC:tä. Antti on opettanut mua käyttämään Photoshoppia. Aika alkeissa tosin vielä mennään. Olen onnellinen, että osaan avata nyt kuvan Photoshopissa, tehdä siitä kollaasin ja laittaa kehykset. Osaan myös tallentaa kuvan ilman apua.

Madridissa nyt kolme viikkoa. Olen nukkunut, lukenut, kävellyt ympäriinsä ja ihaillut kaunista kaupunkia, nähnyt muutaman nähtävyyden, venyttänyt penniä ja samaan aikaan tuhlannut. Vaikeaa olla taloudellinen kaupungissa, jossa on ihan liian paljon mielenkiintoisia pikkukauppoja täynnä kauniita koruja ja vaatteita, sekä persoonallisia ja viihtyisiä kahviloita ja pubeja. Kodinhoitovietti on ollut vahvasti läsnä. Olen järjestellyt, siivonnut, tiskannut, pyykännyt ja ripustanut vaatteita kuivumaan hyvin välimerelliseen tapaan talon ulkoseinillä kulkeville pyykkinaruille.

Viime viikolla oltiin Antin kanssa Monet näyttelyssä. Mä pidin kovasti, Antin mielestä osa maalauksista liian "kukkahattutätimäisiä". Pitäisi harrastaa enemmän kulttuuria. Ehkä alkaa itsekin maalaamaan.