Aikamoista vuoristorataa tämä kandin tekeminen. Välillä tekstiä syntyy kuin itsestään. Välillä (ts. suurimmaksi osaksi) taas pää on aivan tyhjä, ahdistaa, kiukuttaa, väsyttää ja kiristelee. Kyseisinä heikkoina hetkinä kaipaisin hieman vahvempaa tunteiden hallintaa. Ikävä purkaa pahaa oloa työpariini (ja myöhemmin Anttiin).

Työ palautukseen on vielä 5 kokonaista päivää. Valmista tekstiä on lähes 20 sivua. Nyt pitäisi tarttua haastattelumateriaaleihin ja alkaa kehittelemään tutkimukselle tuloksia. En tiedä mistä aloittaa. Ja sitten vielä inledning, diskussion ja avslutning. Entä kuka tekisi lähdeluettelon, laittaisi sivuasetukset, keksisi miten sivunumerot saa alkamaan vasta sisällysluettelon jälkeen ja tarkistaisi kaikki lähde viittaukset??

Positiivista tässä kaikessa on kuitenkin se, ettei tarvitse kiristellä märkää ja koleaa vappusäätä. Eipä sitä olisi muutenkaan kerinnyt piknikille tai vappumarkkinoille!

Mukavaa vappua kuitenkin niille, jotka sitä viettävät :).

Mun harjoittelu Niilo Mäessä on nyt ohi. Helpotus ja harmitus. Mulla oli siellä kovin mukavaa. Mutta nyt mulla on hieman enemmän aikaa uhrata sille kevään oleelliselle projektille eli kandille.

Jyväsjärven jäät on alkaneet rakoilla. Sillan ympäriltä ovat jäät kadonneet. Pinkki pyöräkin on vajonnut pohjaan. Itsekin tekisi mieli vajota. Varsinkin kun huomaan, että kiinnostavin asia mun elämässäni tällä hetkellä on seurata, miten Jyväsjärven sulaamisprosessi etenee. Melko säälittävää.

Mua pyydettiin huomiseksi töihin. Oikeastaan melkein rukoiltiin. Sanoin EI. Työkaverini pyysi vaihtamaan lauantain aamuvuoron iltavuoroon. Sanoin EI. Olen itsekäs työkaveri mutta mulla on viikonlopulle suunnitelmia, joita en halua muuttaa:

Perjantai
7:oo opeportfolio valmiiksi
9:oo kandia
15:oo pari inkluusioartikkelia
16:oo kaverin kanssa keskustelemaan henkeviä
määrittelemättömään aikaan kotiin tekemään makaroonilaatikkoa ja nukkumaan

Lauantai
8:oo duuni
13:oo kotiin, siivous (en ole siivonnut kuukauteen), pyykit (en ole pessyt pyykkiä kuukauteen), kirjallisuusanalyysi kirjasta Barnens ö (piti olla valmis kaksi viikkoa sitten), Musik från vittula aluille, Antin kanssa (toivottavasti) skype ja aikaisin nukkumaan

Sunnuntai
10:oo kandia kirjastolla
16:oo kotiin, opetusfilosofia ja harjoitteluraportti
21:oo nukkumaan

No onhan se Jyväsjärven tarkkailu kiinnostavaa kun vaan sopiva vertailukohde löydetään...

Vartin päästä pitäisi lähteä harjoitteluun. Kaikki muuten valmiina mutta kämppis föönäilee kaikessa rauhassa hiuksiaan kylppärissä. On ollut siellä jo 45 minuuttia. Mä vihaan mun kämppistä. Miksi?

- Se estää mun pääsyn kylppäriin silloin kun haluan!
- Se ei koskaan, siis ei koskaan siivoa!!
- Siltä menee TODELLA paljon ruokaa vanhaksi!
- Se kävelee kantapäillä (ihan niin kuin minäkin mutta oma kantapäillä kävely ei häiritse ollenkaan)
- Se puhuu kovaa ts. huutaen

Kyllä tossa mun mielestä on perustetta vihata kämppistä. Mä haluan muuttaa jo Antin kanssa yhteiseen kotiin <3.>

Mä olen niin kyllästynyt pitkiin päiviin, kello kuuden evästaukoon ja läppärin, kandikirjallisuuden ja muun rojun kantamiseen eessuntaassun yli Kuokkalan sillan, JOKA PÄIVÄ. Näitä päiviä on vielä ainakin 11 plus lauantain työvuorot ja sunnuntain kirjastokeikat. Sitten on kandin palautus. Se tulee loppujen lopuksi aika pian. Samoin mun Madridiin lähtö.

Tänään mulla oli normaalia hieman enemmän kannettavaa mukana, kun sain mun kengät Teveltä (ts. suutarilta). Teve vaihtoi uudet korkolaput mun kolmiin kenkiin ja muutenkin hieman fiksaili niitä. Mulla on kovin huonoja kokemuksia Jyväskylän suutareista. Tällä kertaa ei valittamista. Hinta oli tosin 40 euroa (vertaa kenkien rahallinen arvo yhteensä 3,50e) eikä tuo Teve mielestäni ole mikään varsinainen asiakaspalvelun orvokki.

Att skriva litteraturanalys eller blogga. Jag bloggar.

Jag försökte, försökte och försökte. Jag lyckades med kedjorna men mislyckades med bakdäcket. Jag måste ta min cykel till cykelreparatör. Den har haft en hård vinter i cykelskyddet. Men jag fixar saken kanske nästa vår. Till dess kan cykeln vänta snällt i cykelskyddet.



Jag försökte också göra vår kandidatavhandling. Men mislyckades också med det. Jag gav upp efter en chokladkaka och två kaffekoppar. Jag var inte vid skrivlynne. Jag var för trött och kanske lite bakfull efter igårs tre glas röd vin. Men imorgon är en ny dag och morgondag är den hastigaste dagen i veckan.

Snö har smält jättesnabbt detta år. Det finns nästan inte als snö kvar men det finns ännu mycket is i Jyväsjärvi. Jag har ofta beundrat det när jag har gått över Kuokkalas bro. Det är så fascinerande hur vackra mönster det kan formas i isen.


I dag har jag tilllåtit mig själv att vara dramatisk. I biblioteket lade jag märke till att jag inte har svarat på Anttis meddelanden så ivrigt som vanligt. Jag har inte haft tid att tänka eller sakna. Men idag bestämde jag mig att kompensera genom att sakna så hemskt mycket, gråta och genom att vara också annars väldigt bedrövlig. Ibland gör det gott att rensa luften. Och äta mycket mörk choklad.

Harjoittelu, kandintyö ja työt vie minusta voimat. On ollut kovin pitkiä päiviä, olen syönyt huonosti, nukkunut liian vähän ja saan vuorotellen kiukku- ja hepulikohtauksia. Kiukkukohtauksia on aiheuttanut Timon purkan syöminen, Koasin tyhmät nettisivut ja työt. Mä en enää oikein jaksa mun työtä ja päätin lopettaa sen tämän kevään jälkeen. Syitä on monia. Hepuleita olen lähinnä saanut, kuunnellessani Timon ja mun ensimmäistä kandihaastattelua, se on koomillinen nauhoitus.

Harjoittelu inspiroi mua ja tavallaan kandikin, vaikkei se ehkä etene ihan niin kivuttomasti kuin harjoittelu. Olen kaksi viikkoa Niilo Mäki Instituutissa. Mukava pyöriä siellä sellaisten ihmisten joukossa, jotka tekee työtä auttaakseen muita + siellä on töissä (ei tosin koskaan paikalla) mun psykologi-idoleita :). Siellä tutkijankoppien ja terapiahuoneiden läheisyydessä tulee sellainen olo, että haluaa lukea enemmän, tietää enemmän ja tehdä enemmän työtä, jolla on oikeasti merkitystä (vaikka "kaikki työ on tärkeää" kuten mummoni aina sanoo). Saan lisämotivaatioita kevään lukukoetusta varten ja sitä tarvitaan.

Nyt olen Jennillä yökylässä. Se on suihkussa ja itse yritän taistella nukahtamista vastaan. Mutta kohta luovuttaminen ehkä sallitaan. Hyvää yötä!

Tässä taustamusiikkia:



MietEin eilen kuumeisesti mistä voisin blogilleni kirjottaa. MietEin samaa asiaa tänään, sillä satapäinen lukijakuntani odottaa varmasti jo kuumeisesti uutta päivitystä mun tapahtumarikkaasta ja muutenkin värikkäästä elämästä. En osannut kuitenkaan tehdä valintaa seuraavien aihepiirien välillä:

1. miten mukavaa oli nähdä paljon ystäviä viikonlopun aikana
2. miten kauniisti Jyväsjärven jää sulaa
3. miten köyhyys on ajanut mut ekolookisuuteen
4. miten mukava on jutella aamuisin Antin kanssa skypessä
5. miten saimme Antin kanssa aikaiseksi riidan tulevan asuntomme sisustuksesta sekä yhteiskunnallisia rajoja rikkovasta taiteesta
6. miten avasin Vespa-kauden
7. miten tein ja jo näytin tulevaa joululahjalapasta sen saajalle

Kaikesta edellä mainitusta olisin varmasti keksinyt enemmän tai vähemmän jotain mukaansa tempaavaa kirjoitettavaa, mutta priorisoin kuitenkin Antille kirjeen kirjoittamisen blogin edelle.

Fringe

Leikkasin itselleni viime viikolla otsatukan. Viikonloppuna aloin jo hieman katumaan ratkaisuani. Nukuin molemmat yöt mummoloissa ilman fööniä, suoristusraudasta puhumattakaan. Ei hyvä. Tänään mulla oli kuitenkin aikaa ja välineet, joilla 'panostaa' mun otsikseen ja tulin siihen tulokseen, että pidän mun otsiksesta. Narsistisesti sanottuna se sopii mulle. Tulee hieman sellainen menninkäisfiilis. Ja menninkäisfiilis miellyttää mua.

Tänään mulla oli tukka ponnarilla ja otsiksen reunoilla oli joitain epämääräisiä pituisia sateisen ilman taivuttamia kiehkuroita. Päällä mulla oli kotivintiltä löytämäni koinsyömä mustalaishuivi, a-linjainen musta kevättakki ja mun pikkumyy-kengät. Iltamyöhään astelin ulos kaverin kämpiltä pimeään ja kosteaan kevätiltaan. Katuvalot loi mukavan keltaisen kajasteen ja ipodista alkoi soimaan Camera Obscuran James-biisi. Mulle tuli sellainen olo, että olisin voinut olla biisin musiikkivideolta (,jota ei valitettavasti ole olemassa). Mutta myös French Navy sopii hyvin mun menninkäisfiilikseen.



Ps. Mun on kova ikävä Anttia. Sain siltä ihanan kornin kirjeen. Onneksi ei ollut tavalliseen tapaan kova pissihätä kotiin päästessä, niin sain lukea kirjeen vessan sijaan omassa sängyssä <3.

Mä olen mielestäni ollut ihan hyvä tyttöystävä Antille mutta... mä en ole onnistunut sisäistämään meidän vuosipäivää ja se syö mun hyvä-tyttöystävä-identiteettiä. Olen kysynyt sen useasti Antilta, aina unohtaen ja nyt en enää kehtaa!

Tänään olen sitten valunut pitkin asuntoani koko päivän ja Anttia ikävöidessäni päädyin lukemaan sen 'vanhaa' blogia. Sieltä löysin tekstin, jossa Antti mainitsi meidän toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen muuttumisesta täysmittaiseksi. Tämä tapahtui 20.9.2009 samana päivänä kuin oli Ween Maan ja Wiljaa markkinat. Tätä ennen oli kuukauden koeaika, joka alkoi Antin palattua Helsingistä sunnuntaina 30.7.2009*. Olin kyseisen viikonlopun aikana ehtinyt miettiä, että pitäisikö vai eikö meidän pitäisi olla enemmän kuin kavereita:

Anni: Kuule mä olen hieman miettinyt... tai olen miettynyt aika kovasti tässä viime aikoina... Antti: Ai mitä?
Anni: No että mitä jos me oltaisikin enemmän kuin kavereita? Etkö sä ole miettinyt?
Antti: Ööö... en oikeastaan.

Antti ei ollut miettynyt asiaa. Hyvä että mä kuitenkin olin. No me päätimme kuitenkin olla hieman enemmän kuin kavereita. Sovimme kuukauden koeajasta, jonka jälkeen suhde vakinaistettiin. Lasketaanko vuosipäivä siis koeajan alkamisesta vai vakituisen suhteen alkamisesta?? Ja tämän lisäksi mua hämää se, että se varsinainen aletaanko olemaan kysymys ja tyttöystävä/poikaystävä titteli ei tullut mielestäni kumpanakaan näistä päivistä...

Mutta jos lasketaan se yksinkertaisuuden vuoksi nyt tosta heinäkuun 30. päivästä, niin meillähän oli sitten puolivuotispäivä tossa viime tiistaina!! Minun mielestä sitä olisi pitänyt jotenkin juhlistaa.. Ei kun mitä hittoa mä lasken... tolla kaavalla sen olisi pitänyt olla jo tammikuussa... Nyt mä menin ihan sekasin :/.

Hahaa... Se toistaiseksi voimassa alkoikin silloin kun oli se aletaanko olemaan/tyttöystävä/poikaystävä- keskustelu eikä siis siitä ollaanko enemmän kuin kavereita- keskustelusta. Aletaanko olemaan/tyttöystävä/poikaystävä-keskustelu oli siis kuukausi ennen Ween Maan Wiljaa häppeninkiä eli 30.8.2009**. Ja jos me siitä lasketaan, niin puolivuotispäivä oli helmikuussa (ohi meni) ja tässä kuussa tuli täyteen sitten 7 kuukautta (ohi meni sekin kuukausipäivä). Olkoon siis se 8-kuukautispäivä se merkityksellinen.. tai se 1-vuosipäivä 30.8.2010*** (pitänee laittaa kalenteriin).

*ensimmäinen virhe: 20.9. - yksi kuukausi= 20.8. EIKÄ TODELLAKAAN 30.7.
** toinen virhe: Ween Maan Wilja oli 20.9. EIKÄ 30.9.
*** kolmas virhe: 1-vuotispäivää vietetään siis 20.8.2010 EIKÄ 30.8.2010

Mun hyvä-tyttöystävä-identiteetti sai pienen kolhun tästä päättelytoimituksesta...

(muuttolintuja)

Viikko Kemijärvellä ja pari päivää kotona Kokemäellä. Eilen illalla olin hyvin valmis palaamaan omaan rauhaan Jyväskylään. Kotona aina ahdistaa. Vaikka yritän kuinka olla ymmärtäväinen ja suodattaa kaiken ärsyttävän ulkopuolelle, se silti ahdistaa. Ilmapiiri on aina niin passivoiva. Toisaalta se saa mut ajattelemaan, että kun mulla on koti ja perhe, teen asiat eri tavalla ts. paremmin.

Mummuloissa on kiva käydä. S mummua mun käy tosin aina surku ja sielläkin tulen hieman kiukkuiseksi. En pidä siitä miten mummua kohdellaan kuin pientä lasta, jolla ei ole oikeutta esim. hakea polttopuita, käydä omalla vintillä tai päättää mitä kaupasta ostetaan. Kaikki tämä sen takia, ettei mummu kaadu ja loukkaa itseään. Jos joku hiekottaisi liukkaan pihan, kävisi mummun kanssa vintillä ja veisi mummun kauppaan, päästäisi samaan lopputulokseen kuin pelkällä kieltämisellä. Ainoa ongelma on se, ettei kukaan viitsi nähdä oman äitinsä takia sen vertaa vaivaa.

M mummolassa fiilis on kuitenkin ihan eri. M menee ja tulee omia menojaan. Leipoo, tekee käsitöitä, hoitaa pihaa ja kotia, käy kyläilemässä, eikä kukaan ole kieltämässä, päinvastoin. Mummosta tarttuu itseenkin sellainen superaktiivisuus ja toivoisi vaan, että itselläkin olisi yhtä paljon aikaa ja energiaa tehdä kaikennäköistä. Lupasin tällä kertaa, että kesällä menen tekemään mattoa ja että ensi jouluna itsetehdyt joululahjat ovat ajoissa kuusen alla :).

Käsityöinspiraatiossani aloitin Antin kesäpipon teon. Päätin virkata ja päätin virkata puuvillalangasta. Komppasin äidin lankavarastot, enkä ollut kovin tyytyväinen. Aloitin kuitenkin pipon jämälangoista. Tein jonkin aikaa pipoa alkaen alareunasta. Tuli susi ja purin. Aloitin uudestaan pipon "kärjestä". Tuli susi ja purin. Aloitin uudestaa. En jaksanut enää purkaa rumaa kipaa, aloitin uuden eri langalla ja mallilla. Näytti toivottomalta ja aloitin taas uuden eri langalla ja mallilla. Virkkasin, virkkasin ja virkkasin. Lopulta tuli valmista. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. En tosin tiedä vastaako se ollenkaan Antin hippipipovisioita/ mahtuuko se ylipäätä sen isoon päähän :).

Viimeinen päivä Lapissa

Ai että mitä hienoja taidekuvia tällä Antin Nikonilla pystyy räpsimään! Mutta joku viisas mies kirjoitti kotisivuillaan, että parempi huono kamera kuin ei kameraa ollenkaan.

Olen ollut tänään kovin uupunut. Nukuin huonosti ja heräsin ensimmäistä kertaa lomallani aikasin. Kävin avantouinnilla. Hitto, että oli kylmää vettä. En olisi kyllä rohjennut pulahtaa, jos Aulikki 75v. ei olisi näyttänyt kolmenkymmen vuoden kokemuksella mallia. Sydän meinasi kyllä pysähtyä, kun veteen pulahdin mutta päästyäni pukukoppiin, tunsin jo kuinka veri alkoi koko kehossa kiertämään ja tuli oikein mukavan lämmin olo. Siitä suuntasin vielä saunaan löylyttelemään, eikä siis ihme, että nyt on veto ihan pois!

Sain vihdoin siskon joululahjasukat kudottua. Kyllä niitä sitten on marraskuusta asti väännettykin, että ehkä olikin jo aika näin huhtikuussa saada ne pakettiin. Seuraavaksi pitänee aloittaa Antin kesäpipo. Yritin ostaa lankaa siihen, mutta jotenkin on nyt ruman värisiä lankoja tarjolla. Pitää katsoa jos kotoa löytyisi mukavampia sävyjä..