(muuttolintuja)Viikko Kemijärvellä ja pari päivää kotona Kokemäellä. Eilen illalla olin hyvin valmis palaamaan omaan rauhaan Jyväskylään. Kotona aina ahdistaa. Vaikka yritän kuinka olla ymmärtäväinen ja suodattaa kaiken ärsyttävän ulkopuolelle, se silti ahdistaa. Ilmapiiri on aina niin passivoiva. Toisaalta se saa mut ajattelemaan, että kun mulla on koti ja perhe, teen asiat eri tavalla ts. paremmin.
Mummuloissa on kiva käydä. S mummua mun käy tosin aina surku ja sielläkin tulen hieman kiukkuiseksi. En pidä siitä miten mummua kohdellaan kuin pientä lasta, jolla ei ole oikeutta esim. hakea polttopuita, käydä omalla vintillä tai päättää mitä kaupasta ostetaan. Kaikki tämä sen takia, ettei mummu kaadu ja loukkaa itseään. Jos joku hiekottaisi liukkaan pihan, kävisi mummun kanssa vintillä ja veisi mummun kauppaan, päästäisi samaan lopputulokseen kuin pelkällä kieltämisellä. Ainoa ongelma on se, ettei kukaan viitsi nähdä oman äitinsä takia sen vertaa vaivaa.
M mummolassa fiilis on kuitenkin ihan eri. M menee ja tulee omia menojaan. Leipoo, tekee käsitöitä, hoitaa pihaa ja kotia, käy kyläilemässä, eikä kukaan ole kieltämässä, päinvastoin. Mummosta tarttuu itseenkin sellainen superaktiivisuus ja toivoisi vaan, että itselläkin olisi yhtä paljon aikaa ja energiaa tehdä kaikennäköistä. Lupasin tällä kertaa, että kesällä menen tekemään mattoa ja että ensi jouluna itsetehdyt joululahjat ovat ajoissa kuusen alla :).
Käsityöinspiraatiossani aloitin Antin kesäpipon teon. Päätin virkata ja päätin virkata puuvillalangasta. Komppasin äidin lankavarastot, enkä ollut kovin tyytyväinen. Aloitin kuitenkin pipon jämälangoista. Tein jonkin aikaa pipoa alkaen alareunasta. Tuli susi ja purin. Aloitin uudestaan pipon "kärjestä". Tuli susi ja purin. Aloitin uudestaa. En jaksanut enää purkaa rumaa kipaa, aloitin uuden eri langalla ja mallilla. Näytti toivottomalta ja aloitin taas uuden eri langalla ja mallilla. Virkkasin, virkkasin ja virkkasin. Lopulta tuli valmista. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. En tosin tiedä vastaako se ollenkaan Antin hippipipovisioita/ mahtuuko se ylipäätä sen isoon päähän :).
Mummuloissa on kiva käydä. S mummua mun käy tosin aina surku ja sielläkin tulen hieman kiukkuiseksi. En pidä siitä miten mummua kohdellaan kuin pientä lasta, jolla ei ole oikeutta esim. hakea polttopuita, käydä omalla vintillä tai päättää mitä kaupasta ostetaan. Kaikki tämä sen takia, ettei mummu kaadu ja loukkaa itseään. Jos joku hiekottaisi liukkaan pihan, kävisi mummun kanssa vintillä ja veisi mummun kauppaan, päästäisi samaan lopputulokseen kuin pelkällä kieltämisellä. Ainoa ongelma on se, ettei kukaan viitsi nähdä oman äitinsä takia sen vertaa vaivaa.
M mummolassa fiilis on kuitenkin ihan eri. M menee ja tulee omia menojaan. Leipoo, tekee käsitöitä, hoitaa pihaa ja kotia, käy kyläilemässä, eikä kukaan ole kieltämässä, päinvastoin. Mummosta tarttuu itseenkin sellainen superaktiivisuus ja toivoisi vaan, että itselläkin olisi yhtä paljon aikaa ja energiaa tehdä kaikennäköistä. Lupasin tällä kertaa, että kesällä menen tekemään mattoa ja että ensi jouluna itsetehdyt joululahjat ovat ajoissa kuusen alla :).
Käsityöinspiraatiossani aloitin Antin kesäpipon teon. Päätin virkata ja päätin virkata puuvillalangasta. Komppasin äidin lankavarastot, enkä ollut kovin tyytyväinen. Aloitin kuitenkin pipon jämälangoista. Tein jonkin aikaa pipoa alkaen alareunasta. Tuli susi ja purin. Aloitin uudestaan pipon "kärjestä". Tuli susi ja purin. Aloitin uudestaa. En jaksanut enää purkaa rumaa kipaa, aloitin uuden eri langalla ja mallilla. Näytti toivottomalta ja aloitin taas uuden eri langalla ja mallilla. Virkkasin, virkkasin ja virkkasin. Lopulta tuli valmista. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. En tosin tiedä vastaako se ollenkaan Antin hippipipovisioita/ mahtuuko se ylipäätä sen isoon päähän :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti